Siitosoriosuudet - hieno osa ravikulttuuria ja businestä

MAS 6.5.2018 22:32

Siitosoriit syndikoidaan usein suurissa ravimaissa kasvattajien ja sijoittajien kesken. Näin erikoisesti Ranskassa ja Pohjois-Amerikassa.

Yleisin tapa etenee näin: Siittola sopii oriin omistajan kanssa kaupat huippuoriista. Pohjois-Amerikassa joku yksityinen ihminen rahoittaa oston; Ranskassa rahoittajana on usein tähän erikoistunut pankki. Sijoituspaikka ja rahoittaja yhdessä markkinoivat oriin siitosoikeudet yksittäisille kasvattajille. Osuuden hinta on usein 2-4,5 kertaa oriin suunniteltu varsamaksu ja oston yhteydessä maksettava ensimmäinen erä on yleensä samaa kokoa. Tämän jälkeen osuuden omistajat maksavat loput erät vuosittain 3-4 vuoden aikana. Tällöin osuuden omistaja saa koko osuuden jokseenkin samalla hinnalla, kuin jos olisi maksanut vuosittain varsamaksuna oristaan.

Yleisimmin yksi osuus oriista oikeuttaa astuttamaan yhden tamman vuodessa niin kauan kuin ori elää ja on kykynevä toimimaan siitoksessa. On kuitenkin myös oriita, joiden osuus oikeuttaa kahden tai kolmenkin tamman  astutukseen vuodessa. Varsamaksut ovat sitten ilmaisia. Jos astutettu tamma jää tyhjäksi tai varsa kuolee, niin osuudesta ei saa kyseisenä vuotena tuloja.

Mikäli orista on muita tuloja vuoden aikana, niin yleinen sopimusmalli on, että nämä tulot (esim pakaste- tai kilpailutulot) jaetaan osuudenomistajien kesken. Ranskassa tosin alkuperäinen omistaja usein pitää kaikki kilpailutulot ja usein myös tulot pakasteastutuksista Ranskan ulkopuolella.

Pohjois-Amerikassa oriit on yleensä jaettu joko 120 yhteen astutukseen oikeuttavaan osuuteen tai 60 kahteen astutukseen oikeuttavaan osuuteen. Kun USA:ssa ori saa astua maksimissaan 140 tammaa, niin nuo loput osuuksien ulkopuoliset osuudet on jaettu syndikointisopimuksessaesim näin: 14 vuosittaista astutusta orin uraa hoitavalle siittolalle; 2 paikkaa oriin valmentajalle; 2 paikkaa oriin ohjastajalle; 1 paikka oriin hoitajalle ja se viimeinen 140:s paikka jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle (esim Harness Racing Retirement Fund). Jakopepusteita on kuitenkin erilaisia ja niistä päättävät oriin alkuperäinen omistaja, oriin urasta huolehtiva siittola ja rahoittaja.

Osuuksia on myös erilaisia. Niiden oikeudet ja velvollisuudet kerrotaan tarkasti syndikointisopimuksessa, missä voidaan antaa hyvinkin erilaisia ehtoja. Yleisimpiä eroja oikeuksissa on esim se saako osuuden omistaja etuosto-oikeuden mahdollisesti myytäviin muihin osuuksiin. Jos tämä oikeus on olemassa, niin on luonnollista että osuuksien jälleenmyyntiarvo on pienempi koska kukaan vanhoista osakkaista tuskin ostaa osuutta muuten kuin etuosto-oikeudella muille myydyistä osuuksista.

Myös käyttö oikeudessa on eroja: Suurin osa osuuksista oikeuttaa omistajansa astuttamaan tammansa missä tahansa; sis joko USA:ssa tai sitten esim Euroopassa tai Australiassa pakasteella. On kuitenkin myös useita oriita, joilla astutuksen voi tehdä vain USA:ssa. Kaikki tämä löytyy kuitenkin syndikointisopimuksesta. Suurin riski onkin siinä, että tamma ei tule kantavaksi tai itse ei huolehdi siitä, että osuus tulee käytettyä vuosittain.

Siitosoriosuuden myynti on helppoa: myynnin voi hoitaa joko yksityisesti tai sitten esim huutokaupassa. Suosituiden osuuksien kysyntä on aina ollut hyvää. Moni ostaakin uusien oriiten osuuksia, käyttää niitä 2-3 vuotta ja myy sitten saaden välillä jopa enemmän rahaa kuin mitä osuus alunperin maksoi.

Osuuden saa myös vakuutettua ihan samoin, kuin kokonaisen hevosenkin.

Kaikkialla maailmassa suurissa ja perinteikkäissä ravimaissa syndikoidun oriit saavat lähes poikkeuksetta parhaat tammat ja myös eniten tammoja. Syndikoimaton ori saa kyllä hyvin tammoja kahtena ensimmäisenä vuotena, mutta tämän jälkeen tammanomistajat vievät yleensä niille oriille, joille heillä on elinikäisiä astutusoikeuksia. Tämä on luonnollista, koska he omistavat itse osuuden oriistaan eikä heidän näin ollen tarvitse maksaa varsamaksua. Ja mitä paremmin ori pärjää, sen arvokkaampi heidän omaisuutensa on. Syndikoimattomien oriiden astutusmäärät laskevat väistämättä huippuvuosien jälkeen.

Siitosoriosuuksien omistajat menestyvät usein hyvin sijoituksillaan, kunhan hallinnoivat osuuttaan huolella.